Olen koittanut päästä ns. "virallisterveellisestä" ruokaympyräajattelusta vähitellen eroon, koska tuo vähähiilihydraattinen ruokavalio ei oikein sen kanssa toimi yhteen. Olen pyrkinyt kuuntelemaan elimistöäni tässäkin asiassa ja muokannut sekä virallisterveellisen ruokavalion kannattajien ja VHH-kannattajien ajatuksista sen omalle elimistölle sopivimman ruokavalion, joka on kylläkin vähähiilihydraattinen, mutta ei erittäin tiukka sellainen. Tuloksia on alkanut tulemaan onneksi ihan mukavasti, eikä elämäntapa ole tuntunut mitenkään epäterveelliseltä, huonolta elimistölle tai henkisesti vaikealta pitää. Herkkuhimoja ei ole paljoakaan ollut, ja joskus uskomattoman karkinhimon tullen olen saattanut ostaa pienimmän mahdollisen pastillipaketin kaupasta, josta olen syönyt pari illassa makeanhimoa tyydyttämään. Saadut ravintoaineet ovat olleet minimaalisia, mutta "sokerinhimo" on tullut taltutettua.
Rasvankäyttö mietityttää ruokaa laittaessa silti välillä, kun rasvaa tulee nyt ruoasta paljon enemmän kuin ennen - silloin kuin lihoin. Onneksi virallisterveellinen ajattelumalli alkaa hiljaa painua taka-alalle, kun olen pyrkinyt lukemaan paljon kirjallisuutta aiheesta ja jättänyt kuitenkin ne pahimmat ylilyönnit tekemättä - En siis vieläkään paista ruokaani upporasvassa, vaan jos voin välttää voin käytön ruokaa laittaessa, jätän ylimääräisen rasvan lisäämisen pois. Liha on kuitenkin aina ns. "täysirasvaista", eikä mitään light-tuotteita tähän talouteen osteta (ellei satunnaisia light-limonadien ostamisia oteta huomioon).
Parasta on kuitenkin insuliinitason tasapainoisuus, kun syömisen jälkeen ei tule enää tajutonta väsymystä niin kuin ennen, kun söi myös paljon sokereita ravinnossaan. Olo on hyvin pirteä nytkin, vaikka alla on päivälliseksi syöty pekonimunakas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti