Tammikuun viimeinen lupaus

Mungolife-blogin ( http://www.rantapallo.fi/mungolife/ ) innoittamana päätin, että palkitsen itseni vielä joskus elämäntaparemontin onnistuttua matkalla Australiaan. Paikka on ollut haaveena vaikka kuinka kauan, mutta aina on löytynyt tekosyitä miksi ei matkaan voisi lähteä vaikka hetimmiten. No, tällä hetkellä on oikeitakin syitä töiden takia, mutta laihdutellessa on hyvä jo miettiä Australian lämmintä aurinkoa (tai tällä hetkellä paremminkin mutavelliä ja tulvavesiä :/ )

Ehkä säästän lentolipuissa, kun persaus on pienempi. Sen jälkeen voikin alkaa katselemaan enemmän myös näitä tyyliblogeja, jotta löytää itselleen jotain parempaa päällepantavaa.

Tammikuu selätetty

Tammikuu alkaa olla lopussa ja ensimmäinen kuukausi elämäntapamuutoksesta on takana. Mitä tämä kuukausi on tuonut tullessaan?

Nyt tammikuun viimeisenä sunnuntai-iltana päällimmäisenä fiiliksenä on olon keveys. Myrkyt, haitta-aineet, kuonat, kaikki moska on poistunut elimistöstä ja epäsäännöllisen elämän aiheuttama turvotus on tipotiessään. Olo on pirteä kuin peipposella ja suupielet ovat normaalia useammin ylöspäin, kun leipää, pastaa ja makaronia mussuttaneella plussapallolla ne olivat usein alaspäin joko stressin tai muuten vaan "huonon päivän" takia. Kuten jo muinaiset roomalaiset sanoivat,

Mens sana in corpore sano

Eli terve mieli terveessä ruumiissa. Vaikka latinankielisten lausahduksien lainaaminen on niin kliseistä, tähän se käy oikein hyvin. Elämä on saanut uutta rytmiä ja energiaa terveellisemmän syömisen  ja liikunnan kautta, ja tämä jos mikä auttaa motivoimaan tässä projektissa eteenpäin entistä suuremmalla tarmolla. Kun on oikeasti hyvä olla, niin miksipä enää vaihtaisi hyvää huonompaan? Tyhmähän sitä saisi olla, mitä nyt ilmeisesti on kyllä tullutkin oltua edellisessä elämässä.

Toisena mieleen tulee parantunut unenlaatu. Olen aivan ihmetellyt, kuinka nukun yöni erittäin sikeästi ja aamulla jo kukonlaulun aikaan noustessa olo on pirteä ja energinen. Entisaikaan olin sängystä noustessa zombi aina työpaikalle saapumiseen asti, ja heräsin kunnolla ensimmäisiin kahvikupilliseen työpaikalla. Joskus tuntui, ettei tullut herättyä koko päivänä. Lisäksi huono ruokavalio sai väsynyttä oloa jatkumaan vain päivälläkin, kun sokeritasapaino heitteli ja välipalat töissä olivat jotain lihapiirakan tai hampurilaisen välimaastosta. Läski kävi ruokatunnilla. Tunti siihen menikin. 

Olen aina vihannut näitä "hihhih katso kuinka olen nyt energisempi ja voi hertsileijjaa sentään kun nyt menee hyvin" -saarnoja, joita kuulee kaikissa laihdutusmainoksissa ja laihduttajilta itseltään. Ja nyt sorrun siihen itsekin. Nämä muutokset saavat vain tässä vaiheessa ihmettelemään, että miksi tällaista ei ole aiemmin tajunnut?

Saa nähdä, mitä helmikuu tuo tullessaan. Viikon päästä on kuitenkin lupa syödä jopa hieman sipsejä ja muuta tarjoiltavaa, kun osallistun eräisiin juhliin - Tällä kertaa ihan juhlafiilikselläkin.

Aamukahvi, vitamiinit ja ylös-ulos-ja-lenkille!

Hyvää sunnuntaista aamua kaikille! Blogini on kerännyt jo yllättävän paljon lukijoita, kiitos siitä! Toivottavasti seuraatte vastedeskin, niin en kirjoittele täällä aivan yksikseni. ;)

Sunnuntait ovat aivan mahtavia ulkoilupäiviä (tietysti jos sataa Sputnikeja, jää lähtemättä). Sunnuntaisin kun usein on aikaa ja televisiosta tulevia seittemännen kerran uusittuja Gilmoren Tyttöjäkään ei jaksa katsoa. Täksi sunnuntaiksi voisin ottaa tavoitteeksi vähintään tunnin ulkoilua ja siihen päälle hieman painonnostelua. Painonlaskuhan tässä on siis tavoitteena, mutta painonnostelu.. no, siis tiedättehän.

Sitä ennen täytyy tosin nauttia yksi päivän parhaimmista nautinnoista, nimittäin aamukahvi. Sattui sellainen ilo vastaan, että edellinen kahvipaketti loppui ja pääsin avaamaan uuden kahvipaketin. Vasta-avatun kahvipaketin tuoksu on nimittäin sellainen ilo, jota ei ihmiselle ihan joka päivä suodakaan. Voisin sniffailla sitä pakettia loputtomiin. Kahvia kun onneksi saa vielä juoda aika huolettakin, kun siitä ei tule ei kaloreita, eikä hiilihydraatteja. Kofeiini kun ei nosta itselläni insuliinitasojakaan, niin kuin se ilmeisesti joillakin saattaa tehdä(?). Näin ainakin jostain VHH-oppaasta olin lukevinani.

Laihduttaja ja "perjantaipullopanna"

Kuten moni varmasti tietää, painonpudotus ja siiderinlitkiminen tai oluenjuonti eivät kulje kovin nätisti käsi kädessä. Tein itse päätöksen täysin, natseilutarkasta tipattomasta tammikuusta, eikä alkoholia ole tähän (29.1) mennessä tammikuussa hölähtänyt lihavasta kurkusta alas tippaakaan, mistä olen kyllä ylpeä. Tämä on auttanut ihan jo ehkä pienestä joulukuun nousseesta alkoholinkäytöstä johtuneeseen turvotukseenkin, joten olenkin varmaan laihtunut puolet tammikuussa menetetystä viidestä kilosta suoraan naamastani. Olen aina ollut henkilö, joka saa naamansa turvoksiin jos tulee sen verran nautittua tuota viisasten juomaa että aamulla on heikko olo. No, se siitä, tipaton ei ollut ns. "juopon päätös", kun alkoholinkäyttö oli kuitenkin kohtuullisella tasolla, vaan tehostartti painonpudotukseen. Hyvin on näköjään toiminut, niinkin hyvin että saattaa samalla hinnalla mennä hörpytön helmikuukin. Ainakin viikonlopuille jää loistavasti aikaa mm. ulkoilla! 

No, entäs sitten jos haluaisi pitää tiukan kuurin itsellään ravitsemuksellisesti, mutta olisi kiva rentoutua viinilasillisen tai muutaman saunaoluen kanssa joku viikonloppu? Muutama olut tai viini ei tietenkään kaada edes vähähiilihydraattista dieettiä (tai saattaa pahimmassa tapauksessa vain hidastaa painonputoamista muutamaksi päiväksi), mutta voiko tämän sallia itselleen jos muuten yrittää olla kovinkin tiukka? Hiukan tämä on-off -luonne vaatii, että asiat pitäisi tehdä 120% pieteetillä tai sitten ei ollenkaan. Ja tällainen asioiden salliminen silloin tällöin käy tuollaiseen luonteeseen huonosti, kun syöminenkin pitää olla "jokotai". Ehkä tässä olisi vielä oppimista uudessa elämäntavassa - eihän kukaan voi olla sallimatta itselleen niitä muutamia herkkuja silloin tällöin, jotka voivatkin olla vastaan sitä yleistä ravitsemuksellista linjaa jota yleensä vetää. Natsikuri ei liene se pysyvin kuri pitkällä tähtäimellä elämässä. 

Viikonlopun paheena oli sokerittomat Läkerol-pastillit, joita piti nauttia muutama elokuvaa katsellessa. Luotan, että en nyt ehkä tästä määrästä "karamelleja" menetä vielä viikonlopun kävelyillä saavuttamaa hyötyä. 

Näitä asioita pohdin tänään viimeisen tipattoman tammikuun lauantaina, nautiskellen taas hitusen kevyemmästä olosta! (ja lueskellen muiden samojen asioiden kanssa painiskelevien blogeja, kuten tämä "Liian läski lentämään" jonka juuri löysin. Ja naureskelen feissarimokat.com -blogille.

Paino putoaa ja rasva palaa!

Ilahduin kun kävin tänä aamuna vaa'alla. Paino oli pudonnut eilisestä mittauksesta 1,6kg ja tarkistusmittauskin osoitti saman tuloksen. Viikon pudotus on siis melkein 2kg, mikä on hurja määrä kun en ole nähnyt edes nälkää! Aamukahveja keitellessä pompin riemusta kun painoin taas yli voipaketillisen vähemmän! Michelinistä alkaa hiljalleen muotoutua pienemmillä renkailla muodostettu Michelin.

Olen tällä viikolla tehnyt paljon pieniä lenkkejä koiran kanssa ja sen lisäksi vielä muutamia pitempiä lenkkejä. Sen lisäksi olen telkkaria katsellessa nostellut painoja niin paljon, että eräskin aamu hartiat oli aivan jumissa. No, se on vaan hyvää jumitusta. Mutta siis, liikuntaa en ole mitenkään ns. "himourheilijana" harrastanut vaan siinä elämisen sivussa ja hyötyliikuntana. Aineenvaihdunta on tainnut lähteä taas käyntiin alun ihmettelyn jälkeen! Alussa kun tuntui että koko elimistölle oli shokki, että sitä sokeria ei saanutkaan enää sellaisia määriä kuin ennen ja epäterveellisten ruokien pyhät kolminaisuudet hävisi ruokalistalta kokonaan. Toivottavasti elimistö vähitellen alkaa nimenomaan rasvapolttoiseksi ja painonputoaminen tammikuun puolenvälin jumittelun jälkeen taas jatkuu iloisena kuin tuon painon omistaja tänä aamuna aamupainon mitattuaan.

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille!

Luolamies ei syö sokeria

YLE on tehnyt hyvän jutun ihmisen ruokavaliosta ja erityisesti sokereihin liittyen. Tämä juttu liittyy hyvin tähän minunkin painonpudotukseen!

Karppi on kala, karppi on kala

On karppi myös vähähiilihydraattista low-carb -ruokavaliota noudattava henkilö. No, itsekin ruokavalioni vuoksi olen ainakin melkein karppi. Suomalaisten karppien kokoontumissivulla www.karppaus.info -osoitteessa on loistava reseptipaketti, josta jokainen - myös hiilihydraatteja ruokavaliossaan syövä henkilö voi katsella uusia jännittäviä reseptejä kuinka eri ruokia voi tehdä totutusta poikkeavasti! Sivun reseptiosiosta löytyy varmasti uusia makuja jokaiselle, joita kannattaa kokeilla jo kokkaamisen mukavuuden vuoksi. Ja pääseepähän kokeilemaan uusia reseptejä!

Liikuntaa!

Tammikuussa liikuntaharrastukseeni on kuuluneet kävelylenkit (tasaista rasvanpolttosykettä, eli n. 50-60% maksimisykkeestä) jotka ovat jakautuneet aika tasaisesti lyhyempiin koiranulkoilutuslenkkeihin (n. 30-40min) ja pitempiin ilman koiraa käytyihin lenkkeihin (n. 60-90min). Kävely on talven hienoilla keleillä ollut jo elämyksellistä sinänsä, kun sisällä turjottamisen sijaan saa happea ja hyvää mieltä ulkoilusta. Mikään ei piristä niin paljon kuin hyvä lenkki, jossa myös energiaa kuluu. Toisaalta kävely on myös erittäin hyvää liikuntaa tällaiselle plussapallolle jolle juoksulenkit eivät vielä ole oikein fiksu valinta.

Tämän lisäksi olen ottanut myös lopulta kuntopyöräni naftaliinistä ja ryhtynyt myös pyöräilemään - varsinkin kovina pakkaspäivinä kun ulos lähteminen tuntuu hieman hankalammalta - tällainen vilukissa kun olen. Kuntopyöräillessä tuppaan yleensä ajamaan rasvanpolttosykkeen lisäksi aika paljon myös aerobisella sykealueella, joskus myös anaerobisella, hieman intervalliharjoitteiden mukaisesti. Vaikka maksimisykkeeni ja pyörän ilmoittama palautuvuuteni rasituksesta (sitä vain ihmettelen, miten se pyörä sen siitä laskee ja kuinka "keskimääräinen" sen ilmoittama tulos on) olivat ihan hyvää luokkaa, eli kunto ei ollut aivan rapakunnossa liikuntaa lisätessäni, tuntuu jo pienellä ajalla tulleen kuntoa lisää. 

Vaikka vähähiilihydraattisella "dieetillä" ihmiset laihtuvat jopa ilman liikuntaa, on minulle liikunta ollut aina laihduttaessa välttämätöntä jo aineenvaihdunnallisista syistäkin. Liikunta pitää aineenvaihdunnan käynnissä ja mielenkin virkeänä. Eikä liikunnasta koskaan haittaa ole, pyrin kuitenkin pitämään lihaskuntoani yllä laihtuessa, jotta laihtuisin mahdollisimman paljon rasvasta, enkä lihaksista.

Tällä hetkellä lihaksien ajattelu tuntuu samalta kuin olemassaolevan joulupukin toivominen kylään näin helmikuun kynnyksellä, kun lihakset eivät Michelin-muotojeni alta näy mihinkään. Mutta niinhän ne sanoo, isommat lihakset kuluttaa enemmän energiaa, ja tällä periaatteella mennään. Ajatelkaa tätä ikäänkuin piilobodaukselta, kun lopulta elämäntapojen myötä läskin rippeet alkavat olla minimissään, paljastuukin alta varsinainen lihaskimppu.

Tällä hetkellä olen vain lihaksikas, sen lihaksen päällä on vain paljon rasvaa niin se ei näy.

Kalorit, nuo ruoan hirviöt

Olen koittanut päästä ns. "virallisterveellisestä" ruokaympyräajattelusta vähitellen eroon, koska tuo vähähiilihydraattinen ruokavalio ei oikein sen kanssa toimi yhteen. Olen pyrkinyt kuuntelemaan elimistöäni tässäkin asiassa ja muokannut sekä virallisterveellisen ruokavalion kannattajien ja VHH-kannattajien ajatuksista sen omalle elimistölle sopivimman ruokavalion, joka on kylläkin vähähiilihydraattinen, mutta ei erittäin tiukka sellainen. Tuloksia on alkanut tulemaan onneksi ihan mukavasti, eikä elämäntapa ole tuntunut mitenkään epäterveelliseltä, huonolta elimistölle tai henkisesti vaikealta pitää. Herkkuhimoja ei ole paljoakaan ollut, ja joskus uskomattoman karkinhimon tullen olen saattanut ostaa pienimmän mahdollisen pastillipaketin kaupasta, josta olen syönyt pari illassa makeanhimoa tyydyttämään. Saadut ravintoaineet ovat olleet minimaalisia, mutta "sokerinhimo" on tullut taltutettua.

Rasvankäyttö mietityttää ruokaa laittaessa silti välillä, kun rasvaa tulee nyt ruoasta paljon enemmän kuin ennen - silloin kuin lihoin. Onneksi virallisterveellinen ajattelumalli alkaa hiljaa painua taka-alalle, kun olen pyrkinyt lukemaan paljon kirjallisuutta aiheesta ja jättänyt kuitenkin ne pahimmat ylilyönnit tekemättä - En siis vieläkään paista ruokaani upporasvassa, vaan jos voin välttää voin käytön ruokaa laittaessa, jätän ylimääräisen rasvan lisäämisen pois. Liha on kuitenkin aina ns. "täysirasvaista", eikä mitään light-tuotteita tähän talouteen osteta (ellei satunnaisia light-limonadien ostamisia oteta huomioon).

Parasta on kuitenkin insuliinitason tasapainoisuus, kun syömisen jälkeen ei tule enää tajutonta väsymystä niin kuin ennen, kun söi myös paljon sokereita ravinnossaan. Olo on hyvin pirteä nytkin, vaikka alla on päivälliseksi syöty pekonimunakas!

Siinä läski tummuu ja luut rutisee

Aloitin elämäntapamuutokseni tammikuun alussa 2011, kun huomasin että vaatekokoni oli ylittänyt massiivisen kengänkokoni reippaasti. Peilistä katsoi sellainen rasvapallo, että parempi etenemistapa kävelyn sijaan olisi luultavasti minulle ollut pyöriminen. Olin tullut plussapallojen perheeseen. Minä olin heistä se lihavin. No, en vajonnut itsesääliin, mutta käsittelin ja käsittelen yhä asioita huumorilla ja elämänilolla liiallista natseilua välttäen. Päätin kuitenkin tehdä asialle jotain, joten ryhdyin muokkaamaan ruokavaliotani terveellisempään suuntaan.

Jätin ensitöikseni ruoastani turhat hiilihydraatit. En syö siis riisiä, pastaa, perunaa, vaaleaa leipää enkä tietenkään mitään sokeripitoista, kuten karkkeja ja muuta makeaa. Hiilihydraatteja saan kuitenkin kasviksista, joita olen lisännyt ruokavaliooni paljon. Lisääminen ei tosin ollut vaikeaa, olinhan sivuuttanut kasvikset entisissä elämäntavoissani aika tehokkaasti pois lautasmallilta, joka sisälsi puolet hiilihydraattia ja 25% rasvaa ja 25% proteiinia. Painoa pudottaessani päätin olla pelkäämättä rasvaa ja pyrin panostamaan ruoissani niin, että söisin sitä ns. "hyvää rasvaa", jota elimistökin tarvitsee. Makroravintomallini sisältää tällä hetkellä noin 40% rasvaa, 40% proteiinia ja 20% hiilihydraatteja. Millään tarkalla vähähiilihydraattisen ruokavalion muodolla (Zone, Atkins) en ole, olen pyrkinyt löytämään vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta minulle toimivan ja ennen kaikkea painoa pudottavan seoksen kaikkia eri "ohjelmia" käyttäen, joita VHH sisältää.

Kuten huomaatte, olen tehnyt painonpudotuksesta kemiaa. No, en aivan, mutta ottaen huomioon, että teininä en tiennyt hiilihydraateista tai proteiineistakaan mitään, tiedän nyt hieman enemmän. Tähän saakka elämäntapani on toiminut loistavasti. Paino lähti tippumaan välittömästi, nälkää en ole nähnyt ja olen syönyt tasapuolisesti hyvää ruokaa. Liikuntaa lisäämällä olen saanut kuntonikin kasvamaan ja rasva tirisee mukavasti lihasten polttaessa rasvavarantoja energiakseen lähes olemattomien glykogeenivarastojen takia. 

Tähän asti pudotuksen saldona on -4kg. Tasaista, varmaa tahtia edetään.